Käytiin sitten eddien kanssa taippareissa huonolla menestyksellä, Eddie harrasti mielummin maratonuintia kuin noiutamista. No se oli mun vika, tunnen koirani sen verran hyvin, että tiedän, ettei se kestä kolmen tunnin odotusta ulkona, kun haistaa veden. Jälkiviisana olisi pitänyt käydä uittamassa se ensin, jotta saa purettua strssin, jota keräsi. Tossa mielentilassa, jossa se eilen oli niin kaikki ärsytti, mitään ei kuunneltu niin eihän siitä mitään voi tullakaan. No mutta ainakin omistaja oppi taas mitä kannattaa tehdä ja mitä ei ;) Takasin tulle kierrettiin pidemmän kautta metsässä ja nollattiin tilanne. Eddie on siitä ihana vaikka se turhan paljon strassaa ja kiihtyy veteen liittyvistä asioista niin se palautuu myös nopeasti, niin autolla oli taas rauhallinen ja kuuliainen poika. Eiköhän me kokeilla uudestaan jossain vaiheessa, nyt tosin esnsi viikonjälkeen alkaa kauan odotettu 4 viikon loma, jolloin ei tehdä mitään mitä ei huvita. Noin yleisesti eilinen taas osoitti, että tämä tauko kaukenmaailman koiranristiäisistä on kyllä tehnyt hyvää, koko päivä meni ja laatuaikaa koiran kanssa ihan minimaalisesti. Ollaan viime aikoina keskitytty enemmän ihan yhdessäoloon ja metsälenkkien yhteydessä aivojumppaan. Tänäkin aamuna herättiin kuudelta ja käytiin lähimetsässä parin tunnin lenkki aamunsarastuksessa, ihan mielettömän ihanaa. Eddien kanssakin on pikkasen helpompi lenkkeillä näissä omissa metsissä, kun sillä ei ole enää sitä tarvetta juosta 200 m edellellä ja odottaa jopa käskystä. Silloin, kun mulla oli polvi kipeä lenkkeiltiin tossa metsässä ja mulla meni tietenkin ihan älyttömästi aikaa, kun klinkutin perässä, niin eddie paineli omiaan edessäpäin. Se vähän jäi päälle sille, jouduin joko koko ajan kutsumaan tai sitten pitään hihnassa ja onhan se vähän omituista vetää 15 min pissalenkki, kun näkee koiraa tasan kaksi kertaa. Eddie on onneksi kilttipoika, ei ole pelkoa että tekisi mitään, mutta en mä itsekään tykkää koirista joiden omistajista ei ole tietoakaan lähellä. Metsälenkit hihnassa on selkesäti tehonnut ja nyt löytyy jo malttia odottaa hitaampaa emäntää. Ihanaa kyllä asua täällä verrattuna matinkylään, jossa metsä tarkoitti kahta puuta. Saa koirakin lenkkeillä vapaammin ja onhan se itsellekin helpompaa, ettei tarvitse lähteä erikseen autolla, jotta voi lenkittää metsässä.

Tänään pihaohjelmassa oli vuorenkilpien hävitys. mä olen aina inhonnut niitä, joten kaivoin ne ylös, eddien suosiollisella avustuksella. ;) Tosin jostain ne pukkaa ihan varmaan takaisin, olen meinaan aika vakuuttunut, että jos maailmaan tuli ydinsota, niin jäljelle jäisi vain vuorenilpi ja torakat. :-P

Eddie on kova puutarhurin apulainen, se ei yksikseen kaivele mitään, mutta jos itse tekee jotain niin koko ajan se sählää mukana.

Toi koira ei sitten osaa markkeerata pätkääkään. Oltiin tänään klo 6 aamulla lenkillä, ja päätin napata pari dummya taskuun, kun mennään yhden pellon ohi, jossa on hyvä treenata, muutama kivikasa ja puu, joita voi käyttää markkeerauksissa. No ensin positiivisen asia, kerrankin otin opikseni, että en lähde lähettämään koiraa kylmiltä sinne, vaan otin hieman tokoa ja leikkiä ennen. Ensin lyhyt seuraaminen, meni oikein hyvin, kun ajatellaan, ettei olla varmaaan puoleen vuoteen treenattu aktiivisesti sitten paikallaan makuu. Eddie meni vasta toisella. Tai no meni se ensimmäiselläkin, mutta nousi välittömsti oisiko ollut märkä nurmi mikä aiheutti sen, no toinen käsky ja sitten pystyi. Meni sen verran hyvin, että päätin vaikeuttaa menemällä piiloon pusikon taakse. No sekin meni hyvin koira pysyi rauhassa koko ajan.  Sitten pari noutoa ihan läheltä, ne meni oikein hyvin, palautukset olit mallikkaita. No sitten ykkönen pensikon  viereen, löytyi haulla pienen etsiskelyn jälkeen. Otin niitä parikin kappaletta, eikä kummatkaan olleet menestyksiä. Tosin jälkikäteen rupesin miettimään, että siinä oli vähän ylämäkeä, joten näkiköhän se niitä kuitenkaan hirveä hyvin. No pitää katsoa ensikerranlla ja pitää huolta, että näkyvyys on varmasti moitteeton. No ehdottomasti kannattaa tehdä kakkosmarkkeerauksia, jos ykkösetkin menee pieleen. ;) Otin ne tarpeeksi kauaksi toisistaan, lähetin ensimmäiselle, meni sitten päin, kunnes muisti sen jälkimmäisen ja vaihto paikkaa, no dummy löytyi taas haulla ja palautui ihan kivasti, eli sylkäsi sen päin mun jalkoja. ;) Lähetin sitten sitten edelleen ensimmäiselle ja lähti suoraviivaisesti sinne, mutta kaarsi kuitenkin taas sinne jälkimmäiselle, misä ei mitään tietenkään enää löytynyt, niin treeni muuttui ohjaukseksi. Tällä kertaa korvat oli mukna ja pillillä ja käsimerkeillä dummy löytyi. Lopuksi vielä pari helppoa ja kotia kohti.

Tulin lähettään vain terveisiä näin kuvan kanssa, kun sain vihdoin ja viimein aidat mun pihalle. Nyt saan tulla ja mennä siellä miten sattuu. Välillä mä haukun ton oravan puuhuun. On aika hauskaa.

No eipä oo tullut kuulumisia kirjoiteltu, ei tosin ole mitään kirjoiteltavaa. emäntä yrittää kaiken kiireen keskellä pitää pään kasassa. Onneksi on toi ihana punaturkki, joka antaa voimaa omalla iloisella ja energisellä olemuksella., vaikka joskus tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tein muuten tänään päätöksen, että toi koira jää näyttelyistä varhaiseläkkeelle. Kirjoitin, että mun mielestä on ihan typerää viedä koiraa mihinkään jos se sitä selvästi inhoaa. Sitä mieltä mä olen aina ollut, meillä ei ainakaan tarvitse tehdä mitään mitä ei huvita, paitsi tietty totella, ei täällä sentään ihan pellossa eletä. Tulin sitten lenkillä ajatelleeksi, että jos noin on koirilla miksei omistajalla. Meillä nyt ei ole ongelma,että Eddie inhoaisi jotain. Jos siihen liittyy, ihmisiä, koiria tai nameja niin ne on toooosi kivoja Eddien mielestä. Mutta mä taas inhoon koiran esittämistä näyttelyssä yli kaiken. Tulee ihan yläasteen esitelmät mieleen. Mä siis kammosin esiintymistä yläasteiässä, vanhentuessa siitä pääsin hyvin eroon, kaipa tuonkin oppisi mutta joo ei ole niin paljon kiinnostusta. Onhan toi sentään näyttäytynyt niissä junnuiän jälkeen. Täytyy katsoa, jos innostuu joskus vetskuiässä. ;)

Eddie lähettää terveisiä, että oma piha on tosi kiva asia, vielä kun tuo aitaprojekti edistyy, niin pääsee eroon tosta kauheasta liinasta, joka takertuu aina puun ympäri muutenkin täällä landella on tosi kiva asua, kun pääsee metsään lenkille jokapäivä.